”Mike se vaiva?”

”Vasemmasta silmästä meni näkö”, nainen selitti terveyskeskuslääkärille. Hän antoi yksityiskohtaisen selvityksen näönmenetystapahtumasta: oli ollut mökillä, ommellut verhoja, ja hups, yhtäkkiä vasen silmä lakkasi näkemästä muuta kuin ihan mustaa vaan.

”Menikö roska silmen?”

”Ei, ei mennyt roska, näkö vaan meni yhtäkkiä.”

Nainen oli mökiltä kotiuduttuaan tutkinut Duodecimin Käypä Hoito -sivustoilta mahdollista oireisiin sopivaa diagnoosia. Olikin löytänyt kaksi vaihtoehtoa: lasiaisen irtoaminen ja aivoinfarkti! Voi järkytys, molemmat edellyttävät kiireellistä pääsyä erikoissairaanhoidon piiriin. Nainen ilmaisi tämän tietämyksensä lääkärille ja esitti, että josko saisi lähetteen silmäklinikalle. Lääkärin olemus oli jotenkin epävarman tuintuinen. Kädessään oleva golfpallo pyöri ja pyöri kämmenellä peukalon-etusormi -otteessa.

”Katsotaan”, sanoi lääkäri, luopui golfpallosta ja otti vanhan neliskulmaisen littanan taskulampun ja tihrusti naisen silmää. ”Silmepohja okei”, sanoi ja komensi naisen näkötaulun, siis sen E-taulun eteen.

”Mite sine neke, mihin osottaa sakarat?”

”En minä näe mitään.”

”Mite sine nyt näke?”.

”En näe vieläkään mitään, en näe koko taulua, enkä näe lääkäriäkään”, selvitti nainen hädissään.

”Noh, sine mene optikolle!”.

”Ei, kun tarvitsen lähetteen silmäklinikalle!”.  Nainen alkoi jo oikeasti hermostua.

”Ei ole mite peruste anta lehete”, tokaisi lääkäri ja toisti ehdotuksensa optikolle menosta.
 

Naisella oli jo pala kurkussa ja silmät kostuivat. Niine hyvine hän poistui ja tallusti kentän poikki kotiin ja kävi läpi lääkärikäyntiään. Optikolle, hän ajatteli. Mistä ihmeestä optikko voi löytää sellaiset silmälasit, jotka palauttavat mustan aukon näkeväksi silmäksi. Eihän sellaista voi olla, johan sen sanoo maalaisjärkikin. Naisen sisu kiehahti, hän aikoi haastaa lääkärin kaksinkamppailuun, heti aamutuimaan!
 

Huonosti nukutun yön jälkeen heti aamulla hän soitti silmäklinikalle. Kertoi tapahtuman ja sai toimintaohjeet: heti takaisin terveyskeskukseen, lähete, ja samantien tänne. Jos ei lääkäri anna lähetettä, pyydä soittamaan meille.
 

Nainen pyyhälsi jälleen omalääkärinsä pakeille. Näönmenetysjärkytys oli väistynyt taka-alalle. Hän valmistui kaksinkamppailuun, aseenaan löytämänsä diagnoosivaihtoehdot ja silmäklinikan opastus.  Astui vastaanottohuoneeseen ja sanoi topakasti, että ”nyt se lähete, joka minun olisi pitänyt jo eilen saada”.

”Kävike sine optikko?”, tiedusteli lääkäri golfpalloaan pyöritellen. ”Ei, ei mine käyny!”, ”mine soitti klinikka, ja nyt se lähete ja äkkiä”! Naisen hermostumiskynnys oli ylittynyt jo moneen kertaan, kaulahermot tykyttivät ja kädet hikoilivat. Suusta oli pyrkiä vaikka minkälaisia sanoja, joiden purkautumisen hän kuitenkin pystyi estämään.

”Saanko nyt sen lähetteen!”, sanoi nainen sanoja venyttäen,  pää punaisena ja tuijotti mustalla aukollaan golfpalloa pyörittelevää lääkäriä.

”No mite mine kirjotta tähän?”. hämmästeli lääkäri. Golfpallon pyöriminen oli lakannut.

Nainen muisteli Käypä Hoito -sivuston terminologiaa ja sanoi: ”Yhtäkkinen näön menetys vasemmassa silmässä!”, kirjoita niin!
 

Lääkäri kirjoitti, ojensi lähetteen ja tokaisi naiselle viisauden:  ”sine ei liika lue sitä nettiä, kun sine ei ymmerte leeketiede!". "Nekkemiin!"

”Nekkemiin!” sanoi nainen ilkeästi ja poistui lähete laukussaan. "Vai vielä optikolle", hän puhisi mielessään ja rapisteli laukkuaan kuin varmistaakseen, että lähete oli tallessa.
 

Häneltä leikattiin syöpä silmästä. Tämän hän myöhemmin teki lääkärille tiettäväksi ei-niin-ystävällisin sanankääntein ja vaihtoi omalääkäriä. Vaikka näkö menikin, hän tunsi selviytyneensä voittajana!