Perjantaina suuntasimme Kiulon torpalle, mukanani SusuPetalin maalaus "Kosinta".  Salaman lailla päähäni iski ihmishahmojen nimet: Kurttu ja Hildur. Taulujen kehystäminen ei ole helppo homma, koska kehyksistä tulee osa taulua. Kosinta kävi lasikehyksen alla, ei ollut hyvä, kun valo heijasteli lasista liikaa. Sitten lähdin tutkimusmatkalle navettaan, ja hupsis, sieltä löytyi vanhat pölyiset kehykset. Ja kun kaikesta vanhasta pidän, niin kokeilin niitä Kosintaan. Putsasin ja puunasin ne.  Mielestäni sopii vallan mainiosti. Tosin jouduin harmikseni hieman kaventamaan taulua, ja siitä poistui toisesta reunasta kauniita kukkia....(teippasin poistetun osan taulun taakse, hih).

Kun olin saanut kehystyshomman valmiiksi istahdin siniselle tuolille ja kohotin Kurtulle ja Hildurille onnen maljan. Siinä taulua tuijotellessani, ja punkkua naukkaillessani huomasin, että taulu alkaa kehittyä tarinaksi. Mielikuvitus lähti hurjaan laukkaan. Pidän siitä valtavasti.  Taulun alle laitoin aiheeseen sopivan, äitini maalaaman posliinisydämen.

Tällainen siitä sitten kehystettynä tuli uudessa kodissaan: