Sota vei siltä puoli jalkaa,

tynkä jäi.

Piirsin siihen

silmälasit ja suun.

Urho Kekkosen.

Se liikutteli tynkää ja

sai Kekkosen suun hymyilemään.

Naurettiin.

 

Sen kanssa oli hyvä olla kalassa.

Sipoon selällä ongittiin kyrmyniska-ahvenia.

Tyvenissä matalissa lahdenpoukamissa

oli hyvät kampela-apajat.

Narrattiin pohjaongella.

Ei mikään voinut paremmalle maistua

kuin itse pyydystetty tuore kala.

Sen piipusta tuli hyvä haju.

Sen silmistä hävisi hetkeksi surumielisyys.

 

Se oli väsynyt.

Proteesi oli hangannut sen jalkatyngän

vereslihalle.

Sitä koski, sen näki silmistä.

Silittelin sen harvaa tukkaa.

Se sulki silmänsä.

Nukkui pois.

Käsivarsilleni.

Minä  lähetin sen albatrossina taivaaseen.

Minun isän.