Sota vei siltä puoli jalkaa,
tynkä jäi.
Piirsin siihen
silmälasit ja suun.
Urho Kekkosen.
Se liikutteli tynkää ja
sai Kekkosen suun hymyilemään.
Naurettiin.
Sen kanssa oli hyvä olla kalassa.
Sipoon selällä ongittiin kyrmyniska-ahvenia.
Tyvenissä matalissa lahdenpoukamissa
oli hyvät kampela-apajat.
Narrattiin pohjaongella.
Ei mikään voinut paremmalle maistua
kuin itse pyydystetty tuore kala.
Sen piipusta tuli hyvä haju.
Sen silmistä hävisi hetkeksi surumielisyys.
Se oli väsynyt.
Proteesi oli hangannut sen jalkatyngän
vereslihalle.
Sitä koski, sen näki silmistä.
Silittelin sen harvaa tukkaa.
Se sulki silmänsä.
Nukkui pois.
Käsivarsilleni.
Minä lähetin sen albatrossina taivaaseen.
Minun isän.
Kommentit