Satu

Nolla istui koulussa takapenkillä. Se oli sen paikan valinnut, kun oli niin suuri ja pyöreä muihin numeroihin verrattuna. Eikä siitä kukaan piitannut, nolla kun oli. Punaposkinen Kasi, joka istui toisessa penkkirivissä, oli vielä suurempi ja tuplapyöreä. Silti Kasi oli muiden numeroiden suosiossa. Noh, sen vanhemmilla oli sekatavarakauppa ja Kasilla oli aina namukkaa taskussa. Namukalla se ostikin muiden suosion. Nollasta ei välittänyt kukaan, paitsi kiusaajat, jotka purkivat omaa pahaa oloaan Nollaan: ”Pyöryläinen pullomaha, läskihousu lättäjalka!” huutelivat kiusaajat. Seiska oli pahin kaikista, laiha pitkä ynisevä seiska, aina äänessä, aina tuuppimassa. Seiska sai joskus Kasinkin kiusaajien joukkoon, vaikka Kasi oli luonteeltaan kuitenkin aika kiltti. Kasi halusi miellyttää kaikkia, siksi se ei osannut kieltäytyä Seiskan houkutteluista.

Ykkönen, laiha, pieni, suoraselkäinen ja hiljainen ahertaja istui etupenkillä. Siitä ei juuri kukaan välittänyt, eikä sitä oikein huomattukaan, vaikka ahkerana koulunkävijänä sai kokeista kymppejä ja aina viittasi kun jotain kysyttiin.

Nolla oli myös ahkera koulussa. Teki läksyt niin kuin pitikin ja älyäkin kyllä Nollalla oli, kun oppi uudet asiat melko helposti. Numeroiden opettaja neiti Tiski-ihminen ei kyllä Nollan kykyjä noteerannut: ”Sehän on ihan täysi nolla!” ajatteli opettjaneiti Tiski-ihminen, vaikka koepaperiin huiskasikin kympin. Punaposkinen Kasi oli opettajan suosiossa, se toi opettajalle milloin mitäkin tuliaisia vanhempiensa sekatavarakaupasta. Lomien alkaessa Kasi kiikutti opettajalle aina suuren kukkapuskan ja suklaarasian. Kasi ei ollut mikään välkky koulussa ja joskus Nolla ajatteli, että se saa kohtuullisia arvosanoja kiitoksena kukkapuskista. Seiskaakin opettaja arvosti, mutta sen isähän olikin joku päällikkö ja niillä oli hieno oma talo.

Nolla pukersi koulunsa läpi. Se oppi kovettamaan kuorensa, eikä enää pikkukolhut tuntuneet missään. Niin kova oli kuori ja läpäisemätön, ettei kukaan nähnyt kuoren sisälle, ei päässyt tietämään sitä myllerrystä joka kuoren sisällä muhi, niinkuin tulivuori. Nolla sai kiitettävän päästötodistuksen, vain Ykkösen todistus oli parempi. Vaan eipä juuri kukaan Nollaa noteerannut, sehän oli vain tarpeeton nolla. Ykkönen sai opettaja Tiski-ihmisen kehut ja ylistykset todistuksia jaettaessa ja saipahan stipendinkin. Ja Nolla sai yhden kerroksen lisää kuoreensa.

Aika kului. Nolla oppi vastaanottamaan kolhuja ja töytäisyjä, nauroi tekonaurua ja pukkasi takaisin, mutta kuorensa sisään ei päästänyt ketään. Nolla mikä nolla, eihän sitä kukaan tarvitse. Nolla kuitenkin sai todistustensa perusteella hyvän työpaikan. Oli ahkera, tunnollinen ja aikaansava puurtaja. Aina valmiina muita auttamaan, vaikka sisällä tulivuori myllersikin. Nollan työpaikalle tuli uusi työntekijä. Kun hänet esiteltiin, niin Nolla huomasi, että ohhoh, sehän on koulukaveri Ykkönen. He tervehtivät kohteliaasti toisiaan. Hiljainen Ykkönen ei juuri ollut työntekijöiden suosiossa, kun oli niin arkakin. Jotkut työntekijät sanoivat, että pinko, pyrkyri. Työnantaja kuitenkin oli huomannut Ykkösen taidot ja tiedot ja Ykkönen sai ylennyksen ja palkankorotuksen ja pääsi huoneihmiseksi. Nolla ei saanut, vaikka olisikin lisää palkkaa ansainnut, mutta sehän olikin vain nolla.

Eräänä päivänä Ykkönen tuskaili huoneessaan, laski ja laski tilejä, huokaili ja melkein itkua väänsi: ”Voi kamalaa, täältähän puuttuu yksi nolla, mitä minä nyt teen?!” Nolla kuuli huokailut ja pyörähti apuun: ”Sinulta puuttuu yksi nolla, olisikohan minusta hyötyä?” kysyi Nolla Ykköseltä. ”Voi, olet taivaanlahja, juuri sinua minä tarvitsen!” huudahti Ykkönen ja halasi Nollaa luisevilla käsillään. Nollan kuori alkoi sulaa ja tulivuorimyllerrys tyyntyä. Ajanmyötä Nolla ja Ykkönen huomasivat, että heidät oli luotu toisilleen, hehän olisivat yhdessä TÄYSI KYMPPI. Niinpä heistä muotoutuikin tehokas tiimi. Kotioloissaan he haaveilivat uusista pikkunollista. Ja niitä siunaantuikin niin, että vähitellen koossa olikin kuusi nollaa! Naapuruston ihmiset niikkivät ja kumartelivat heille, supisivat selän takana että noi on ne joilla on kuusi nollaa. Jotkut kahdehtivat ja puhuivat ilkeitä. Luihu, ynisevä Seiska oli kateudesta vihreä, kun sai luokkakokouksessa kuulla Ykkösen ja Nollan menestyksestä.

Pariskunta TäysiKymppi päätti, että nyt riittää nollat. Kuudessa on jo yllinkyllin. He pakkasivat kimpsunsa ja kampsunsa ja kaikki pikkunollat ja muuttivat maaseudun rauhaan ja siellä he elelevät vielä tänäkin päivänä kaikkine nollineen, noh, tosin muutama nolla on jo lähtenyt rakkauden eväät taskussa kotoaan omia nollia hankkimaan.

Sen pituinen se, tämä on fiktiota, vai onko sittenkään......