Niinpä, nyt kun tämän kaamean noroviruksen kourissa kamppailen, yritin viihdyttää itseäni napsimalla rakkaista kodin esineistäni kuvia, heh, huvinsa kullakin, ja tässähän niistä osa, kertomuksen kera:

Tämä on huutonetistä hankittu vanha nukke,  Herra Vanhaherra, joka on minulle erityisen rakas

Herra Vanhaherralla on myös lapsenlapsi, joka käy englantilaista sisäoppilaitosta ja tulee lomillaan Vanhaherraa tervehtimään:

Minulle erityisen rakas äitini posliinimaalaama kukkokello, joka onneksi ei tasatunnein kiekaise:

jotain 100-vuotiastakin, yhdellä eurolla huutonetistä ostettu arabian APA-leimoilla varustettu vanha kannu. Nokka on jäänyt jonnekin kauan sitten ja pientä pintahalkeamaakin on, mutta vesi pysyy sisällä, ja kuviokin on haalistunut, mutta kuuluu lemppareihini:

ja sitten on bändin pojat, jotka yhdeltä Espanjan reissultani tarttuivat mukaani jostain TODO 100 ptas-kaupasta:

.....minkäs teet kun on keräilyihminen, niin on keräilyihminen