Keskiäkäinen halusi lähteä merituulen raikkauteen tuulettumaan. Hän löysi kaapistaan henkäisyn ohuen hameen ja puseron, jotka sopisivat juuri kesänkuumuudessa tapahtuvalle rantakävelylle. Pisteeksi i:n päälle hän laittoi sifonkipitsisen kesähatun, solmi nauhat, ettei hattu karkaa päästä, ja sitten vielä nilkkaketju ja menoks! Keskiäkäinen oli vallattomalla tuulella, eikä yhtään äkäinen. Antoi tuulen vellottaa, ja haisteli merta, loikiskeli rantakivillä. Hän ei ilonsa keskellä huomannut Kiirepakolaista, joka oli juuri noussut sukelluksista ja tarkkaili tilannetta kiven takaa...hiljaa.