Joka vuosi se tulee yllättäen,

yllättäen, vaikka sitä salaa odotan

odotan, kesän hurmoksen täyttämänä,

valmiina levittämään sille punaisen maton.

 

Se antaa minulle keltaisen mekon,

mekon, jonka helmat tuulessa värisevät,

joka leijuen laskeutuu tanssin jälkeen

pisaroiden kattamalle parketille.

 

Villasukkani saavat katsella kuuta,

kuuta joka kelmeän kauniisti

valaisee hämärtyvää iltaa,

iltaa, jossa keltainen hehkuu kuin timantti.