Kun ruudun takaa oikeen kurkottelee, ja väistelee ikkunan lumikiteet, saa etsimeen Paavalin kirkon.

Valon määrä on vähäinen, just hätäseen raaskii tuolta pilven lomasta tuikahtaa.

Ruudun lähempi tarkastelut paljastaa huiskis-lumitähdet. Eikö ookin ihan lentävän näköisiä...

Perämies puolestaan tarkkaili minua. Ihmetteli, että mitä tuo tuossa ähkyy ja puhisee ja kiipeilee. Kohta se ehkä putoo taloustikkailta. Nonniin nyt se suuntasi ton mustan tötterönsä minua kohti. Okei, okei, koitetaan ottaa ilme!

 

Tänään ei valo pilkistele. Ikkunanäkymä on ihan valkoinen. Tuuli tuivertaa ja paiskoo parvekelyhtyjä puoleen ja toiseen ja taivas pudottelee suuria lumihiutaleita. Tuonne sekaan pitäisi koirakävelylle lähteä, krääk.

Joulun vietto torpallakin peruuntui. Tuli ikävä sairaus. Kotilääkärinä tein nettidiagnoosin ja passitin eilen Kilowatin lääkäriin, päivystykseen. Kaikenmaailman koukeroiden, taisteluiden ja kommervenkkien kautta, sitkeydellä, pääsi erikoissairaanhoitoon silmäklinikalle ja diagnoosi oli verkkokalvon irtoaminen. Itse arvelin, että lasiainen. Olikin vakavampi juttu.  Maanantaina leikkauspöydälle.

Nyt ei kun pää kylmänä, lunta tupaan ja jäitä porstuaan!.