Tämänviikkoinen keväänkampaaja löytyykin torpalta.

Paljon on luonnossa tapahtunut kesää kohti mentäessä. Kevätlehmä sai uuden kukkahatun ja taisipa vuodattaa oikein onnenkyyneleen saapuvan kesän ilosta.

 

Pihamaan Kielonvaltaus-alue oli taas laajentunut ja notkui avautuvista kellokkeista, jotka kilisivät lounatuulen niitä soittaessa.

Viime suvena parturoitu maakellarin otsatukka kiitteli työntämällä näkyviin uinumassa olleita kalliokasveja:

Välivuoden pitänyt omppapuu hehkutti kukinnoillaan. Pölyttäjiäkin oli liikkeellä, joten toiveessa on syksynsatoa:

Saunalla vanha maitokannu sai seurakseen tuoksuvat sireenit ja koivunoksia:

Kesäkukat löysivät oman istumapaikkansa rakastamieni ruoste-esineiden uumenista. Tämäkin kaupungin jätelavalta löytynyt kiinalainen katukeittiö sai uuden elämän pelakoitten kanssa:

Pataankin änkesi jos jonniinmoista istujaa:

Riippapelakka pääsi Navetankulman tonkannokkaan:

Pihan harmonisaattori, vakiokököttäjä paistattelee auringossa. Katkaisi viimeisen kammanpiikin ja lauloi..."käyn ahon laitaa, minä ilman paitaa, ei estä kukaan, kun matkaa teen...."

Tämä kevätkampahaaste on ollut hauska. On tullut seurattua kaikenlaisia kevään merkkejä ja ehkä havainnoitua enemmän kuin aiemmin. 

Suuri kiitos haasteen ideoijalle SusuPetalille ja toteuttajalle TeeTeelle. 

Ehkä saamme käsiimme syksyllä syyskamman:)