Linnunlauluksi minä muutun,

pihalla tärkeileväksi fasaaniksi minä muutun,

muutun maasta tökkääväksi ruohosipuliksi, lipstikaksi.

 

Minä muutun tuulen kahinaksi rajapuissa,

lapsenvihreäksi kuusenkerkäksi, omenankukaksi minä muutun,

tuulessa huojuilevaksi heinänkorreksi,

mullantuoksuksi minä muutun.

 

Harmaantuneeksi pihakeinuksi,

aamukahviksi kasteisessa auringonnousussa,

saunan piipusta tupruavaksi kiemurtelevaksi savuksi,

puhtaan räsymaton tuoksuksi,

pelloilta pelmahtavaksi lannan lemuksi minä muutun.

 

Helmeileväksi valkoviiniksi minä muutun.

Hiljaa huokuvan vanhan torpan rauhaksi minä muutun.

 

Kumiteräsaappaiksi,

ryhmysauvaksi,

rönttövaatteiksi,

viininlehtikääryleiksi,

kottikärryiksi,

koirankuopiksi,

koivun tuoksuksi minä muutun.

Lauluksi minä muutun.

 

Muutun tilaksi  hengittää,

tilaksi ajatella tai olla ajattelematta,

tilaksi tehdä tai olla tekemättä,

olemisen tilaksi minä muutun.

Yksinkertaiseksi minä muutun.

 

Minä muutun minuksi.

 

Kiirepakolainen toivottaa kaikille ihania kesän alun leppopäiviä

ja katoaa hetkeksi torpan uumeniin.....