Tämä synttäripuskassani ollut lilja tuokoon nyt valoa pimeyteen ja iloa harmauteen!

Muistuu tässä mieleen yks hauska massukkajuttu:

Meidän massukka oli tuolloin parin vuoden ikäinen. Olimme mökillä. Massukka taapersi pihalla ja yritti ja yritti pientä mäentöyrästä ylös päästäkseen vierasmajalle. Möyri ja puuskutti posket punottaen kanervikon seassa, tuli alas ja yritti ja yritti uudestaan ja uudestaan. Mutta kanervikko ja muut kasvit ja kivet estivät mäentöyräällä etenemisen. Katselimme hiljaa sivusta tuota sinnikästä puuhastelua. Vaan eipä poika lannistunut. Otti toimeran asennon, köpötteli toiseen kohtaan, josta meni ihan tehdyt pikkuraput ja polku. Poika konttasi raput ylös ja voittajan ilme kasvoilla, mäennyppylän selättäneenä huudahti iloissaan meille: "NO EI AITTAA, TOITTA KAUTTA!" (suom.:ei haittaa, toista kautta!)

Ihania nuo lapset. Tuosta pikkupojan sanonnassa on tullut meidän suvussamme lentävä lause. Jos joku tökkii ja on hankalaa, niin toteamme vain, että "ei aittaa, toitta kautta!" Minkä elämänviisauden tuo ihana massukka aikoinaan lausuikaan 

Olin 76-vuotiaan äitini kanssa viikon reissulla Budapestissa. Läksimme paikallisilla busseilla omina päin kaupungin ulkopuolella olevalle kirpputorille. Kun paluumatka hotellille alkoi, menimme bussipysäkille ja äitini sanoi, että nyt tulee meiän bussi, numero 71. Ja mentiin. Minä tosin ihmettelin, että miksi siinä oli numeron perässä V-kirjain ja maisematkin näyttivät ihan oudoilta. No selvisi miksi, se menikin ihan muualle, kuin meidän hotellin bussipysäkille. Jäimme heti bussista pois ja olimme eksyksissä., eksyksissä jossain Budapestissa.  Bussipysäkin kohdalla oli pieni rähjäinen bensa-aseman baari. Sanoin hiukka raivona, että nyt äkkiä tonne ja otetaan kaljat. Myyjä puhui vain unkaria, äggä zäkärä, ja sillee - ei sanaakaan englantia. Istuimme hiljaisuuden vallitessa ja lipittelimme oluttamme. Minä mielessäni raivosin äitini bussivalintaa.....Kunnes sitten yks kaks äitini katsoi minuun ja sanoi: "Ei aittaa, toitta kautta!"  Jännitys laukesi, raivot katosi ja nauroimme ihan tikahtumalla. Unkarilainen myyjäkin nauroi vaikkei tiennyt miksi, niin että leuka hytkyi. Sanoimme hänelle kansainvälisen sanan Taksi, auto tuli ja päästiin hotellille kirppuostoksinemme. Taas oli pikkupojan elämänviisaus kohdallaan!