Tulevalla viikolla karkoitetaan kiirettä, downshiftataan, sanoivat telkkuohjelmassa. Jokainen voi karkoittaa siten kun vain pystyy, työssäkäyvät voisivat vaikka ruokatunnilla mennä puistonpenkille hönkimään hetkeksi, kun on lämmintäkin luvassa. Pääasia, että vauhti pysähtyy. Meikäläisellä se on jo pysähtynyt ajat sitten ja siitä olen onnellinen, ihan ihku!  Otetaan vaikka pieni ihanan vaaleanvihreä silmun alku käteen ja katsellaan sitä ja annetaan ajatusten juosta pitkin puunrunkoa, nousta siitä pilviin välillä tuulen vietäväksi, kuunnellaan kun ruoho kasvaa, haistellaan ja tuoksutellaan auringonpaistetta ja uutta nousevaa kesää. Annetaan arjen olla, edes hetken. Kuunnellaan kun linnut rääkyy, ihanasti. Se on hyväksi mielelle ja sielulle. Otetaan uusia voimia, katsotaan uusia asioita, uusin tuorein silmin, lauletaan, tai kuunnellaan mielimusiikkia.... pistetään ittemme ihan hölläksi!