Nyt on taas se aika, tai itseasiassa se oli jo. Murhetukseni keskellä pystyn nyt vasta näyttäytymään ja tunnelmani julkisesti ilmaisemaan. Joku voi ajatella, että käytä toista ohjelmaa, tai ota kynä käteen, tai raapusta pensselillä tai sivellä sulkakynällä, mitäs siinä ruikutat. Mutta kun se ei ole sama juttu. Ei vaan ole. Illustrator on mun työkalu. Siitä on tullut ihan mun kaveri. Siis taas on koekäyttöaika ohi. Eikä heikohko likviditeetti anna mahdollisuutta mennä ohjelmakauppaan hankinnoille. Eihän kukaan voi esimerkiksi kulkea liian pienissä kengissä, tai kuunnella sellosooloa jos ei siitä pidä, tai syödä raakaa maksaa...... No voi olla, että vertaukseni hieman ontuvat, mutta näin se vaan on, että nyt on Kiirepakolaisella suruaika.