"Jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen elämä on tärkeää, jokainen meistä elää hetken sen, jonka kohtalo on hälle määräävä", näin lauletaan laulussa.  Miten helppoa tuo olisikaan toteuttaa, elävässä elämässä. Hyväksyä toiset ihmiset. Hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, ihmisenä, ainutlaatuisena ihmisenä. 

Miksi emme tee niin? Miksi solvaamme ja soimaamme? Arvostelemme ja sätimme. Luulemmeko olevamme muita parempia? Millaiseksi se sitten meidät itsemme tekee? Riistäjiksi ja riidankylväjiksi. Miksi ihminen on peto toiselle ihmiselle? Miksi ihminen pilaa maailman? Kyllä toki  maailmaan hyvyyttäkin mahtuu. Mahtuu rakastavia ihmisiä, tunnollisia ihmisiä, empaattisia ihmisiä. Mahtuu huolehtivia ihmisiä, hyviä ihmisiä. Kun ihminen on toiselle ihmiselle ihminen, se tuottaa lisää hyvyyttä ja rakkautta maanpäälle, tänne meidän ihmisten joukkoon. Ihmisyys on siis omissa käsissämme.

Tähän purkaukseen mielestäni sopii aiemmin digipiirtämäni Elämän Klovnit -kuva.