Neitti...Fröken, får jag en sådant pitkämunkki..” sanoi asiakas, ja osoitti hyvinhoidetulla, vaaleanluisevalla kädellään tiskitelineessä lojuilevia tuotteita. Neiti Fröken ymmärsi heti, että ”en sådant pitkämunkki” tarkoitti suomeksi munkkipossu. Kappasi käteensä tarkoitusta varten olevat pihdit ja nitisti munkkipossun niiden väliin laittaakseen sen ruskeaan paperipussiin. ”Nej, nej, den andra” sohotti hyvinhoidetun käden etusormi, jossa oli siististi lakattu kynsi, punainen. Neiti Fröken siirsi pussinsuulla olevan munkkipossun takaisin tiskiin ja otti Den Andran, joka ilmeisesti ulkonäöllisesti miellytti enemmän luisevan käden omistajaa. Den Andra päätyi varovasti aseteltuna pussiin.

Neiti Fröken oli jälleen iloinen kun oli selvinnyt ruotsinkielellisestä koetuksesta. Olihan hän työhaastattelussa Elannon pääkonttorissa vakuuttanut, että kyllä ruotsi sujuu, olihan sitä koulussa jo pari vuotta opiskeltu. Työhaastattelija kun oli painottanut, että Korkeavuorenkadulla asuu paljon ruotsia äidinkielenään puhuvaa kantaväestöä.

Myyntitapahtumaa seurasi silmät tiukkana Neidit Myymälänhoitajat takahuoneeseen johtavan verholla peitetyn oviaukon rakosesta. Neiti Fröken ei yleensä saanut osallistua itse myyntitapahtumaan, hänet kun oli palkattu kesätöihin myymäläapulaiseksi, joka Neitien Myymälänhoitajat mielestä tarkoitti ruotsiksi steederska.

Munkkipossuja hän sai myydä, mutta ei ranskanleipää, jonka kääriminen valkoiseen puotipaperiin vaati Myymälänhoitajien mielestä taitoa ja kokemusta. Eikä varsinkaan irtovoita, nej, nej, inte smör, eihän steederska osaa silmämääräisesti lohkaista valtavasta voikuutiosta sadan gramman siivua. Ja irtomaitokauppoihinkaan ei voinut osallistua, ettei steederska laitta tippa på gålvet.

Neiti Fröken harjoittikin kaupallisia taitojaan pyyhkimällä jokaisen asiakkaan jälkeen myymälän mustavalkokaakeloidun lattian ja järjestämällä seinustalla olevan pöydän päällä olevat lehdet kulmatarkasti pinoon. Tarjoilemalla Myymälänhoitajille iltapäiväkahvit ja päivän päätteeksi luuttuamalla koko myymälän, jynssäämällä voikuution lasikaapin sen jälkeen kun kaikki irralliset pikkuvoinokareet oli liistattu takaisin kuutioon ja itse kuutio siirretty kylmiöön. Neiti Fröken tuumaili mielessään, että kyllä, kyllä myymäläharjoittelija on kuin onkin ruotsiksi steederska, vaikka niin ei koulussa opetettukaan.

Adjöö, sanoi Neiti Fröken päivän päätteeksi Myymälänhoitajille ja asteli myymälänovesta tiukukellon kilinän saattelemana. Hän kopsutti koroillaan mäkeä alas ja suuntasi askeleensa kohti Hakaniemeä, Hagnäs hän mutusteli sanaa suussaan ja ajatteli jo seuraavaa työpäivää, kun saisi taas tehdä kauppaa ja myydä ”en sådant pitkämunkin, nej den andran”. Neiti Frökenin hymy sekoittui askeltensa kopinaan, kun hän kulki kohti kotia, bårta bra men hemma best, muisti kuulleensa ja kävi mielessään läpi ensimmäistä työpäiväänsä.