Lauantaipäivän satoi lunta, joten vähäisetkin keväänmerkit piiloutuivat lumihiutaleisiin. Noh, on tämä jonkinlainen keväänmerkki, kun emäntä laittoi "viirinsä", siis vanhan kaffepannun navetan kulmalle roikkumaan. Niin että huiskis, täällä ollaan ja pannu on kuumana. Aina.

 

Ennen lumipyryn alkua sain kuin sainkin ikkunan läpi kameroitua tämän herran:

ja vielä herrakaverinkin. Rouvia ei näkynyt missään...

Onneksi lumipyry laantui iltaa kohden ja sain yöllä n. klo 4.00 superkuun kamerani etsimeen. Ei mitään säätöjä, niks ja naps vaan, joten lopputulos ei päätä huimaa.

Sunnuntaina aurinko mollotti töydeltä terältä. 

eipä juuri muita muutoksia edelliseen viikonvaihteeseen verrattuna.

Nappasin kameran autoon ja vauhdissa näpsin paluumatkalla kuvia ohikiitävistä maisemista. Vasta-aurinkoon. Yritin bongata latoja. Kakkostien maisemat on paikoin hyvin avarat.

Naps, naps, sanoi kamera

ja lisää...

ja vielä....

Taukopaikalla oli mahoton auringonhehkutus. Silmät sikkuralla yritin kuvata tuolla taaempana olevaa vanhaa tuulimyllyä.... Aurinko sulatteli lumikinoksia ja kiillotti asfalttia.

Tällaista tällä kertaa kevätkampaani haravoin.