Moni on ihmetellyt tuota nimeä. Se on minun antama nimi joelle, joka virtasi tontillamme edellisellä mökkipaikallamme. Se on saanut nimensä tunteestani, pikkuikävästä, joka minut välillä valtaa kun tuota paikkaa muistelen..... Joen vesi oli kristallinkirkasta, ja pohja oli tonttimme kohdalla hiekkaa....

Tässä pikkuikävänjoki on korkeimmillaan, keväisin:

Tuoltapäin tuli virtaus. Istuin kuistilla. Joki kulki metrin päässä kuistista. Kuuntelin veden kulkua, katselin pikkukaloja, syötinkin niitä. Vedessä oli elämää, siinä uiskenteli joskus vesirottia, minkkejä, saukkokin.  Rapujakin siinä oli. Mertaan onnistuin muutaman saamaankin. Mato-ongella tuli pikkuaffenoita ja särkikaloja. Katiskaan saattoi joskus eksyä harhautunut hauki, kun joki kulki kahden järven välillä. Se todella virtasi elämää. Siinä käytiin saunan jälkeen pulikoimassa...:

ja tuonne päin jatkui virtaus. Tässä vielä silloisella tontillamme. Siinä vauhti vähän hidastui. Monen metrin matkalla kasvoi lumpeita ja ulpukoita. Jos jotain olisin Köyliön torpalle, uuteen paikkaamme, mukaani halunnut, on tuo joki, elämän kulkureitti: