Nainen katsoi miehen rauhallisiin, siniharmaisiin silmiin. Hän kohtasi katseen ihmisjoukosta. Nainen istui ravintolassa ystäviensä kanssa. Olivat saanet hänet houkutetuksi hieman tuulettumaan.

Nainen oli nykertänyt pienessä alivuokralaishuoneessa illat pitkät, ilta toisensa jälkeen. Painajaisten kanssa vietetty yö toisensa jälkeen. Hän oli peloissaan. Takana oli lyhyt, mutta ikuisuudelta tuntunut aika hirviön kanssa, suhteessa johon hän oli sinisilmäisyyttään ja naiviuuttaan joutunut. Hän oli kuitenkin selvinnyt hengissä, fyysisesti. Hän oli päässyt karkuun, piiloon alivuokrahuoneeseen. Pelko ja kauhu jäivät hänen päähänsä asumaan eikä niistä tuntunut pääsevän eroon. Kadulla töihin ja töistä kulkiessaan hän vilkuili ympärilleen....tuntui että askeleet seurasivat häntä ja saavuttaisivat hänet. Ja kun hän sydän pomppien nopeutti askeleitaan, niin aivan kuin takana kuuluvat askeleetkin kiristäisivät tahtiaan. Hän juoksi, avasi alaoven, ryntäsi hissiin ja syöksyi pieneen alivuokrahuoneeseen, vapisten, hengästyneenä. Raitiovaunussakin hän luuli nähneensä hirviön kasvot ja paniikissa poistui seuraavalla pysäkillä vaunusta ulos. Pelko sai hänestä yliotteen. Luottamus ihmiseen oli kadonnut, ilo silmistä oli kadonnut, nauru vaiennut...

Nainen katsoi uudestaan noita rauhallisia silmiä, Ihmisen silmiä. Uskalsi ajatella, että onpas kiltin näköinen ihminen. Uskalsi katsoa uudestaan. Naisen ja Ihmisen katseet kohtasivat, toisenkin kerran, uudestaan ja uudestaan. Ihminen nousi pöydästään ja lähestyi naista. Nainen katsoi Ihmisen pitkää, rauhallista olemusta, lempeää hymyä. ”Mitä sä joisit?, mun nimi on Ihminen” sanoi ihminen, matalalla, hyvällä tavalla hymyilevällä äänellä. Joku Naisen päässä liikahti. Hänen sisälleen virtasi rauha, vaikka sydän pomppailikin. ”Gintonicin, kiitos, minä olen Nainen” vastasi nainen, häkeltyneenä, kuin omaa ääntään vieroksuen. Naisesta tuntui, kuin ihmispelko olisi kopistellut pääkopassa, kuin ulos päästäkseen...

Ihminen saattoi Naisen kotiin. Suuteli varovasti poskelle, pyyhkäisi hiukset sivuun kasvoilta. Toivotti tummalla äänellä hyvät yöt. Pelko loikkasi pääkopasta ulos, niinkuin Ihminen olisi hiuksia Naisen kasvoilta pyyhkäistessään pyyhkäissyt pelonkin pois...

Naisen ja Ihmisen yhteiselo on jatkunut jo 24 vuotta, eilen.