JUORU

Juoru istui verhotangon päällä ja kuulosteli. Se oli pienessä kaupunkikaksiossa, kaksi henkilöä ja koira, ei mitään mielenkiintoista, istuivat tuppisuina ja tuijottivat telkkaria. Ei mitään eteenpäin vietävää, ei jutun juttua. Ei mitään mikä antaisi juorulle siivet. Henkilö avasi parvekkeen oven, ja juoru lennähti samantien ulos. Sillä oli palava halu päästä kunnon juorun alkulähteille, sellaisille oikein pulputtaville lähteille. Se kiiteli kaupungin katujen yllä, kuulosteli avointen ikkunoiden äärellä kuuluvaa sananhelinää, mutta ei saanut korviinsa mitään kunnon voimallista, eteenpäin kuljetettavaa juttua.

Sillä oli kuitenkin vielä lentovoimaa. Se levitti siipensä ja suunnisti kohti puidenlatvoja, kohti koukertelevia maanteitä. Lepäsi välillä puiden oksilla ja jatkoi sitten liitelyään. Illan hämärtyessä se näki metsäaukealla valoja kiemurtelevien teiden laidalla. Sen mielenkiinnon herätti vilkkuva, värillinen valo, ”Open” ,se tavasi ja laskeutui valokiilaan. Se oli saapunut kyläbaariin, keskikaljakuppilaan. Vilahti ovesta sisään laahustavien kurttuisten nahkasaappaiden perässä ja istahti nurkkapöytään. Kuppilassa oli niin kova hälinä, että sen oli vaikea tavoittaa kunnon juttuja. Sellaisia juttuja, jotka voisi kaapata mukaansa ja viedä seuraavaan paikkaan. Sitten se äkkäsi pöydän jonka äärellä istui kuiskuttelevia ihmisiä. Katsoi, kun niiden kulmakarvat liikehtivät ylös, alas, silmät laajenivat ja supistuivat, suut suikistelivat ja virnistelivät ja päät nyökkivät, ikäänkuin ymmärryksen merkiksi.


Juoru ajatteli, että nyt, nyt on tultu pulputavalle lähteelle ja asettui ihmisen olkapäälle ja avasi reppunsa. Kaikki sen pöydän ääressä kuiskutellut jutut se sulloi reppuunsa. Kuppilassa alkoi äänet madaltua ja puheensorina vaieta. Kuiskuttelupöydässä sentään riitti reputettavaa. Kun se oli saanut reppunsa täyteen, se kiristi nyörit, syyhkäisi ovesta ulos lähimmälle huoltoasemalle. Huoltoasemanhoitajalta kävi pusseja ja lajitteli jutut omiin aihepiireihinsä, nimesi pussit ja sulloi ne reppuun. Se ajatteli levätä yön yli kuusen oksien siimeksessä. Öiseen aikaan ei kannattanut juorupusseja raitille heitellä, ei ollut kysyntää.


Aamun sarastaessa aurinko lämmitti mukavasti. Juoru heräsi auringonlämpöön ja sai tuulta jalkojen alle. Sen oli nyt löydettävä otollinen paikka varmistaakseen juttujen jatkumon. Istui katonreunalla ja katseli kylänraitille: kauppa, pankki, apteekki....kampaamo, se se oli. Se menisi kampaamoon. Istui peilipöydälle yhden syheröpään eteen ja avasi pussin, jossa luki pahansuopa. Syheröpää imaisi jutut itseensä ja alkoi mutustella niitä. Viereiselle jakkaralle tuli tikkutukka, syheröpään tuttu. Se aloitti valtavan vuodatuksen pahansuopia juttuja ja tikkutukka nyökytteli, myhäili ja ajatteli, että niin, niin, minähän arvasin tuon. Tikkutukan kampaaja höristeli korviaan, sekin halusi vähän mutustella pahansuopia juttuja. Ja saihan se, ihan mahantäydeltä. Nyt olisi taas jotain kotiinvietävää.

Juoru myhäli tyytyväisenä peilipöydällä.


Kampaajan kotikumppani otti pahansuopajutun mukaan työpaikalleen ja päästi sen valloilleen aamukahvipöydässä. Pöydässä istuvat ihmiset myhäelivät, nyökyttelivät, huudahtelivat, kauhistelivat..... Hieman syrjempänä seissyt työkaveri hiipi kalpein kasvoin kahvihuoneesta, pakkasi laukkunsa ja ryntäsi ulos, bussipysäkille. Siinä bussia odotellessaan työkaveri tihrutti ja kyyneleitä virtasi pitkin kasvoja, sen sydämessä kangersi.  Juoru istui bussipysäkkikatoksen reunalla ja katseli itkuista ihmistä. Juorulle tuli paha mieli. Se tiesi, että oli saanut ihmisen itkut aikaseksi, kun oli pahansuopajuttupussin kampaamoon vienyt. Se yritti lohdutella ihmistä, vaan ei enää mikään auttanut. Pahansuopa leijui nyt kylänraitilla hihittäen ja kikattaen. Bussi tuli ja ihminen nousi kyytiin.


Juoru ymmärsi tehneensä katalan teon. Se sai piston sisälmyyksiinsä. Se lennähti kaatopaikalle, otti repustaan kaikki pahansuopa-pussit ja hautasi ne syvälle jätekasaan. Sieltä ne ei enää karkuun pääsisi, maatuisivat sinne. Pari pussia, joissa luki lempeähkö, se jätti reppuunsa ja päätti että vastedes se ei yhtään pahansuopajuttua päästänyt lentoon. Tosin se ei ollut lainkaan varma, saisiko lempeähkö-jutut juorun alkulähteet pulputtamaan, mutta otti sen riskin.