NÄILLÄ MENNÄÄN....

Viimeisen kymmenen vuoden aikana minut on pistetty kerta toisensa jälkeen polvilleen.... Jos olen uupunut, se johtuu siitä, että minulta löytyi krooninen lymfaattinen leukemia. Jos joskus höpöttelen hassuja, se johtuu siitä, että minulta leikattiin aivokasvain, pääkuori ruuvattiin kiinni muttereilla, siis joskus on kait sitten vähän ruuvit löysällä. Jos käyn blogeissanne haukkaamassa vähän namukkaa ja kakkua, se johtuu siitä, että minulla todettiin II-tyypin diabetes. Jos välillä piirtelen mitä sattuu, se johtuu siitä, että silmäsyöpä vei vasemmasta silmästä näön lähes kokonaan. Nyt tutkitaan miksi oikeasta korvasta on kuulo heikentynyt.  Lentelen mielelläni raikkaissa tuulissa, kun kahteen kertaan leikellyt kampurajalkani eivät oikeen tykkää kävelystä. Ai miksi teen tunnustuksia, no huvikseni, muuten vaan, tai ehkä siksi, että luin satunnaisia umpimähkäisiä blogeja ja "kuuntelin" olemattomista asioista ruikuttelua, kuten esimerkiksi koko sivun valitus 5 kilon ylipainosta!

Minä en missään nimessä valita enkä ruikuta. Eihän minulla mitään hätää ole, tässähän sitä istutaan ja kirjoitellaan, ja koirankin kanssa käväsin pikkulenkin. Välillä toki raivoan omissa oloissani ihan itkuksi saakka, kun ei pysty tekemään sitä mitä haluaisi. Raivoanhan täällä blogissakin aina välillä, kun joku tökkii. On kyllä hyvä, että Kiirepakolainen tekee just mitä haluaa, ja se pystyy melkein mihin vaan. Se osaa jopa laulaa korkealta ja kovaa!

Mutta yks juttu on hyvä, en voi koskaan suuttua niin kovasti että alkaisi sappi kiehua, tai ylipäätään sapettaa, kas kun minulta vietiin sappirakko aikoja sitten. Huiskis!