Mukavaahan täällä on ollut. Ennen kaikkea siksi, kun olen saanut uusia ihania ystäviä. Juuri teidät. Kirjoittajat, taiteilijat, entisöijät, mehiläistenhoitajat, piirtäjät, valokuvaajat, hiihtäjät, vaeltajat, runoilijat, kutojat, virkkaajat, maalaajat, linnunpöntöntekijät, puunveistäjät, laulajat. KAIKKI. IHMISET! Kun vuonna 2009 aloitin bloggaamisen, olin ujo, arka, pelokas, sairauksieni ympärillä pyörivä yksinäinen sielu.


Pää täynnä luovuutta. Te olette olleet voiman lähteeni, innoittajani, vertaistukeni. Teidän avullanne olen uskaltanut, olen löytänyt viivan, värit, sanat. Parasta flunssalääkettä ikinä on ollut lämminhenkiset kommenttinne, halauksenne.

Muuttokuorma on nyt purettu uuteen osoitteeseen. Minä toivon, eikun minä tahdon, että tulette tupaantuliaisiin uuteen blogiini. Minä odottelen siellä kakkujen kera. Tulkaa  sellaisena kuin olette, silloin kun ehditte. Pääasia, että tulette!

TÄÄLTÄ TÄHÄN, RAKKAAT YSTÄVÄT.



Tämä vuodatuksen blogi on ja pysyy. Museona ja tarinana kiirepakolaisen synnystä. En päivitä tätä enää.


UUSI OSOITTEENI:

http://kiirepakolaisenviivat.blogspot.com