Tässä on kyllä hyvä olla, tässä sinun kainalossasi, pehmeällä sammaleella”, sanoi sienilapsi emosienelle.

Niin lapseni, tämä onkin turvallinen kasvupaikka. Tässä meitä ei uhkaa mikään vaara.”

Eikö ihmisetkään” kysyi sienilapsi ja painautui lähemmäs emonsa jalkaa.

Ei, katsos tämän torpan asukit eivät syö meitä, eivätkä potki meitä kumoon. Nämä ihmiset ovat sienitietoisia. Ne tietävät, että kaunis punainen värimme on varoitus myrkyllisyydestämme.”

Ai, sanooko väri niille, että älä syö meitä, olemme myrkkyä? Miksi sitten jotkut meitä syövät?”

Katsos sienilapsi, kaikilla ihmisillä ei ole riittävästi sienitietoa. Ne hurmostuvat kauniista väristämme ja napsivat meitä koppaansa. Ne ajattelevat, että näytämme herkullisilta syömälautasella, kun ne tarjoavat vierailleen sieni-illallista.”

Yhtäkkiä maa tömisi ja sammaleita lennähteli ympäriinsä.  Voi, nyt torpan asukki tulee meitä kohti. Eihän se vaan potkaise minua!” huudahti sienilapsi hätääntyneenä ja kuin turvaa lisätäkseen kiristi piponsa nyörit tiukemmalle. ”Älä huoli, ei se potkaise. Sillä on tuo musta vempain kädessään, jolla se haluaa siirtää meidän olemukset muistoihinsa, koska sen mielestä me olemme kauniita,” sanoi emosieni.

Sienilapsi löysäsi pipon nyörejä ja kurkisti reunojen alta. Se katseli torpan asukkia, joka ryömi ja konttasi ja puuskutti heidän ympärillään ja tähtäili heitä mustalla vempaimellaan. Sienilapsi rauhoittui ja virnisti konttaajalle iloisen virnistyksen, jotta omasta olemuksestaan jäisi vempaimeen riemullinen muisto.

Sienilapsen rihmastoissa risteili kuitenkin monia pieniä sienellisiä ajatuksia. Se ei vieläkään ollut varma, että saisi turvallisesti jatkaa kasvamistaan ja ettei päätyisi sieni-illalliseksi. Eikä se todellakaan halunnut koitua myrkyksi kenellekään. Rauhoittuakseen se esitti emosienelle vielä sienikysymyksen: ”Syökö metsäneläimet meitä? Potkiiko ne meitä?”.

Metsäneläimille punainen värimme kertoo vaarallisuudestamme. Esimerkiksi karhut tykkäävät sienistä, mutta tietäen meidät myrkyllisiksi ne antavat meidän kasvaa rauhassa. Ne eivät meitä myöskään potki, eivät ainakaan tahallaan.”

Ovatko eläimet sitten viisaampia kuin ihmiset”, sienilapsi hämmästeli. ”Ovat, lapseni, paljon viisaampia” huokaisi emosieni, kohensi sammalmattoa ja kasvoi taas vähän matkaa ylöspäin.