Sain Tuulennontuvalta haasteen ja tässä on minun runoni haasteen vastaukseksi:

Lapsen murhe 

Oi maammoni matalan majan

keiju karjalan kunnailta

laulujoutsen laitamilta

kylän pienoisen pihalta.

Mikä sun on mieleen tullut,

mikä kielesi kovetti,

sanas sieluin särkeväksi,

mielen minun maatuvaksi.


Laitoit sieluni säkiksi,

jätesäkiks jäähyttelit,

piikkilangoin piikittelit,

sydämeni syrjään saatoit.


Nyt on murhe maatuvalla,

huoli helmassa hedelmäs,

mielipaha maitoparran.


Miks mut karrelle väänsit,

tanssijalan taltuttelit,

liinaletin lukotit,

tuotit tuskaa tyttöselle,

ihmiselle imehtävälle.


Niin on mieleni matala,

jotta runon rustaelin,

purkasin pahan sisältä,

sielun siivitin sanoiksi

paremmaksi huomiseksi

helpotukseksi hedelmäs.

Kaikki vanhat tarinani katosivat, kun edellinen tietokoneeni tilttasi. Tämä on tämänaamuinen tuore runo, joka oli kaikkein helpoin pukea kalevalarytmiin. Jotenkin sanojen käyttö on siinä rikkaampaa ja helpompaa. Tämä kertoo sydämen tuskasta ja ihmissuhdeongelmasta äidin ja tyttären välillä. Mielestäni sain ajatukseni ja tuntoni  sanoiksi puettua. Ja sain myös murhetta hellitettyä tämän runon avulla. En oikein muuta itse osaa kyhäelmästäni arvioida.

Minulla ei sitten ole minkäänvaltakunnan käsitystä, että mihin nyt pitää linkittäytyä.....aaaahhhh.