Nautittuani virtuaalimunkkeja aamupalaksi, koin valtavaa saamisen iloa! Olen myös kokenut saamisen iloa kommenteistanne, hyvät blogittajat! Saamisen iloa koen myös, kun teidän blogeistanne katselen upeita kuvia, maalauksia, piiruksia, videoita, luen runojanne ja tarinoitanne! Ja kaiken lomassa löytyy aina jotain syötävää, milloin muffinsseja, milloin kalan mätiä, milloin munkkeja ja säilöttyjä kesän tuotteita. Aina palan haukkaan tai kauhasen lusikalla:)) Ihastelen harrastelijoita, jotka asiansa parissa sydän antautuneena puurtavat.

Olen saanut niin paljon. Tätä en olisi vuosi sitten uskonut, kun blogittelun 4.11.2009 aloitin. Olen saanut teistä hyvät blogittajat voimaa. Kiirepakolainenkin on uskaltautunut kiven takaa ihmisten ilmoille ja tullut rohkeammaksi. Voi kauheeta, meinaa ihan itkettää, niiskis. Ei se mitään, välillä on hyvä vähän tirauttaa itkukin. Mikä onkaan ihanampaa, kun sohvan nurkassa itkeä sydämensä tyhjäksi, vaikkei aina edes tietäisi, että miksi itkuttaa ja sen päälle sitten maiskuttaa lohtusuklaata:)))

On monia päiviä, kun tämä blogi ja te hyvät blogittajat olette minulle tarjonneet lohtusuklaata. Siitä haluan teitä kaikkia kiittää ja toivon, että minäkin olen osaltani voinut tarjota lohtusuklaata tai ilopillereitä tai silmänruokaa, tai jotain, ainakin olen kokenut antamisen iloa:)))

Näin kovasti iloitsen: